Suuri oppimispäiväkirja osa 2: henkilökohtainen oppiminen

Mistä olen ylpeä?

• Itsenäistymisestä. Oon itsenäistynyt ihan huikean paljon täällä ollessani. Tuntuu hassulta ajatellakin, että ennen tietyt tilanteet jännittivät luonnottoman paljon. Hyvänä esimerkkinä tästä voisin mainita kaupungissa yksin suunnistamisen ja julkisten liikenneyhteyksien käyttämisen. Kun kuulin Suomessa ollessani siitä, että mun täytyisi yksin osata lentokentältä majoituspaikkaani, melkein laskin alleni pelosta. Nyt jo naurattaa se kuuluisa lentokenttäsekoilu ja kaikki tuo turha kuumotus.
• Rohkeudesta. Monet ovat mulle toitottaneet sitä, että miten rohkeaa multa oli lähteä tänne vieraaseen kaupunkiin ja maahan aivan yksin. Ja oikeassahan he ovat; ei tämä reissu olisi onnistunut multa vaikkapa kaksi vuotta sitten.
• Yksin matkustamisesta. En ollut ennen tätä reissua matkustanut yksin lentokoneessa tai saatika sitten ulkomailla. Tämäkin oli iso haaste voitettavaksi, sillä olen joskus kärsinyt ihan järkyttävän pahasta lentopelosta.
• Harkkapaikalla tekemistäni töistä. Kuten aikaisemminkin olen hehkuttanut, olen todella ylpeä aikaansaannoksistani.

Mitä olisin tehnyt toisin?

• Puhunut rohkeasti saksaa ja panostanut vielä pikkuisen enemmän kielen opiskeluun. Olen todella ujo puhumaan vieraita kieliä, joten tämä haaste oli mulle erittäin suuri. Osaanhan minä toki muodostaa simppeleitä lauseita ja esitellä itseni saksaksi, mutta kun se kynnys puhua on niin iso - etenkin sen tietyn R-kirjaimen ääntäminen tuottaa päänvaivaa.
• Lähettänyt enemmän postia Suomeen ja pitänyt paremmin yhteyttä läheisiin. Harmittaa todella paljon, että tämä yhteydenpito jäi vähemmälle kuin mitä ajattelin.
• Käynyt enemmän eri paikoissa. Tietenkään kolmessa kuukaudessa ei kaikkea ehdi nähdä tai kokea, mutta näin jälkikäteen vähän ketuttaa joidenkin nähtävyyksien tai superbileiden missaaminen.

Mitä opin?

• Älä koskaan sano ei koskaan. Muistan joskus sanoneeni, etten koskaan enää mene lentokoneeseen. Kuinkas sitten kävikään..
• Tuntemaan itseäni paremmin ihmisenä. Yksin matkustelu kasvattaa todella paljon.
• Kohtaamaan erilaisia kulttuureja mm. kämppisten kautta. Joskus on tullut pienehköjä väärinymmärryksiä, mutta onneksi aina voi selittää omia käytösmallejaan ja muita hämminkejä. Ja onneksi muutkin ymmärtävät!
• Säilyttämään positiivisen asenteen tilanteessa kuin tilanteessa. Aina tämä ei tietenkään onnistu, mutta silti pitää jaksaa yrittää. Muistan kyllä, kun kämpästämme hajosi pyykinpesukone ja jouduin kaivelemaan puoliksi vettä täynnä olevasta koneesta pyykit nyrkkipyykkäystä varten. Pesin siis käsin koko vaatekaapin sisällön pyyhkeineen. Ei ehkä naurattanut silloin, mutta nyt jo vähän hihityttää.
• Käyttämään Berliinin julkista liikennettä. Tämä olikin iso haaste voitettavaksi, sillä en jaksa edes laskea kuinka monesti tyrin ja sekoilin eri asemilla. Vaikeuksien kautta voittoon, vai mitenkä se oli.