Hellurei ja hellät tunteet vaan kaikille! Nytpä sitä sitten ollaankin jo Berliinissä. Mun lentoni sujui oikein hyvin, vaikka kärsinkin lievästä lentopelosta. Onneksi on olemassa ystävällisiä lentoemäntiä!
Jouduimme odottamaan kentällä suhteellisen kauan, koska edellinen lentokone oli jostain syystä myöhässä. Lentäjä sitten paikkasi tätä myöhästymistä Berliinin päässä suhteellisen rapsakalla laskeutumisella (eli toisin sanoen kone rytkähti maahan aika kuumottavalla tavalla). Elossa kuitenkin ollaan!
Lentoni siis piti lähteä viideltä, mutta lähtö venyi ainakin puoli kuuteen.
En ymmärrä miten tämä tapahtui, mutta onnistuin eksymään Tegelin kentälle. Saadessani matkalaukun lähdin etsimään uloskäyntiä, mutta kaikkialla oli lasiseinät, joista nyt tietenkään ei saa rynniä läpi. Näin siten jonkun satunnaisen huomioliiviheebon lasin läpi. Koputin tähän ikkunaan ja hän viittoi mulle ohjeet ulos. Ja kuinka ollakaan, uloskäynti oli parin metrin päässä minusta.
Kävin kyselemässä tältä mieheltä myös neuvoa bussiin pääsemiseen, mutta kielimuuri tuli vastaan - hän osasi vain vähän englantia. Mies siinä sitten viittoi reittiä, ja totta kai mä ymmärsin kaiken väärin ja lähdin päinvastaiseen suuntaan. Bongasin siinä kävellessäni Tourist Info -kyltin ja siellä sain uudet ohjeet. Taapelsin kentällä pitkän tovin, kunnes tämä sama huomioliivi-ihminen tulee vastaan. Jostain sattuneesta syystä meitä molempia nauratti ihan sikana, mutta koska kumpikaan ei kehdannut revetä, virnuilimme vaan oudosti.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai?
Monen mutkan jälkeen ostin julkisen liikenteen kuukausikortin ja pääsin kuin pääsinkin S-Bahniin. Siellä mua vastapäätä istui joku tyttö, jonka kanssa aloimme spontaanisti juttelemaan. Hän auttoikin mua lukemaan julkisen liikenteen karttaa, jäämään oikealle pysäkille ja etsimään hissin asemalla. Melkein kyllä tälle suomineidolle tuli kyynel silmään tuollaisesta ystävällisyydestä!
Tähän loppuun on aivan pakko vielä kertoa vielä yksi tarina. Aikaisemmin tänä aamuna kahvintuskani oli valtava, ja etsiessäni epätoivoisesti kahvinkeitintä kämppikseni rienti apuun. Hän sitten kaivoi esille keittimen ja mulla loksahti kyllä suu auki nähdessäni sen: rehellisesti sanottuna en ole koskaan nähnyt tuollaista keitintä. Onneksi mua opastettiin sen käyttöön ja huomenna kauppojen auetessa käynkin hakemassa sumppia.
Melekonen vempele juu. Onneksi tätä ei ole sentään vaikea käyttää!
Oli muuten hyvää kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti