Lähtöpohdintaa

Mulla on enää yksi päivä jäljellä Berliinissä olemista. Aika täällä on kulunut todella nopeasti; en olisi koskaan uskonut, että kolme kuukautta voi mennä hujauksessa ohitse. Nyt vähän ihmetyttääkin, miten ristiriitaiselta lähtö Suomeen voi tuntua!

Tällä hetkellä tuntuukin, että Suomeen paluu on kaikessa ihanuudessaan todella stressaavaa. Mä aloitan työpaikan etsimisen ja yritän saada sitä tekemistä keksittyä niille päiville, kun olen työtön. Nyt täytyy todellakin tehdä paljon juttuja ennen kaikkea itsensä eteen, ettei jää vain paikalleen - miellän itseni toimeliaaksi persoonaksi, joka tarvitsee päiviinsä sisältöä.

Tää koko kokemus on todistanut mulle sen, että mä olen sopeutuvainen ihminen. Olen elänyt Berliinissä aivan kuin Suomessakin: tästä kaupungista on tullut mulle jollain tapaa oma. En enää pitkiin aikoihin ole sanonut kimppakämppäänikään asunnoksi, vaan se on mulle koti. Tämä kuitenkaan ei tarkoita sitä, että en tuntisi oloani enää viihtyisäksi Suomessa; kaipaan kamalasti kaikkea mitä siellä on, ja kaverit ja perhe tietenkin ovat ykkössijalla. Ikävöin hirveästi myös äidinkieleni puhumista; välillä pistää tosissaan ärsyttämään, kun ei tule ymmärretyksi koska ei löydä oikeita sanoja vieraalla kielellä.

Puhuttiin tuossa vähän aikaa sitten kaverini kanssa ulkomaille muuttamisesta. Totesimme, että kun lähtee ulkomaille asumaan joksikin aikaa, tietää viihtyykö enemmän synnyinmaassaan vai ulkomailla. Minä totesin olevani vähän sekä että, kun taas kaverini viihtyisi mieluummin muualla. Näin väliinputoajana ei ole kiva olla, mutta mä koen asian tällä hetkellä niin että mulla on nyt kliseisesti sanottuna maailma avoinna. Enää se Suomi ei ole niin ehdoton paikka olla, vaan pystyn tarvittaessa asumaan muuallakin.

Suuri oppimispäiväkirja osa 2: henkilökohtainen oppiminen

Mistä olen ylpeä?

• Itsenäistymisestä. Oon itsenäistynyt ihan huikean paljon täällä ollessani. Tuntuu hassulta ajatellakin, että ennen tietyt tilanteet jännittivät luonnottoman paljon. Hyvänä esimerkkinä tästä voisin mainita kaupungissa yksin suunnistamisen ja julkisten liikenneyhteyksien käyttämisen. Kun kuulin Suomessa ollessani siitä, että mun täytyisi yksin osata lentokentältä majoituspaikkaani, melkein laskin alleni pelosta. Nyt jo naurattaa se kuuluisa lentokenttäsekoilu ja kaikki tuo turha kuumotus.
• Rohkeudesta. Monet ovat mulle toitottaneet sitä, että miten rohkeaa multa oli lähteä tänne vieraaseen kaupunkiin ja maahan aivan yksin. Ja oikeassahan he ovat; ei tämä reissu olisi onnistunut multa vaikkapa kaksi vuotta sitten.
• Yksin matkustamisesta. En ollut ennen tätä reissua matkustanut yksin lentokoneessa tai saatika sitten ulkomailla. Tämäkin oli iso haaste voitettavaksi, sillä olen joskus kärsinyt ihan järkyttävän pahasta lentopelosta.
• Harkkapaikalla tekemistäni töistä. Kuten aikaisemminkin olen hehkuttanut, olen todella ylpeä aikaansaannoksistani.

Mitä olisin tehnyt toisin?

• Puhunut rohkeasti saksaa ja panostanut vielä pikkuisen enemmän kielen opiskeluun. Olen todella ujo puhumaan vieraita kieliä, joten tämä haaste oli mulle erittäin suuri. Osaanhan minä toki muodostaa simppeleitä lauseita ja esitellä itseni saksaksi, mutta kun se kynnys puhua on niin iso - etenkin sen tietyn R-kirjaimen ääntäminen tuottaa päänvaivaa.
• Lähettänyt enemmän postia Suomeen ja pitänyt paremmin yhteyttä läheisiin. Harmittaa todella paljon, että tämä yhteydenpito jäi vähemmälle kuin mitä ajattelin.
• Käynyt enemmän eri paikoissa. Tietenkään kolmessa kuukaudessa ei kaikkea ehdi nähdä tai kokea, mutta näin jälkikäteen vähän ketuttaa joidenkin nähtävyyksien tai superbileiden missaaminen.

Mitä opin?

• Älä koskaan sano ei koskaan. Muistan joskus sanoneeni, etten koskaan enää mene lentokoneeseen. Kuinkas sitten kävikään..
• Tuntemaan itseäni paremmin ihmisenä. Yksin matkustelu kasvattaa todella paljon.
• Kohtaamaan erilaisia kulttuureja mm. kämppisten kautta. Joskus on tullut pienehköjä väärinymmärryksiä, mutta onneksi aina voi selittää omia käytösmallejaan ja muita hämminkejä. Ja onneksi muutkin ymmärtävät!
• Säilyttämään positiivisen asenteen tilanteessa kuin tilanteessa. Aina tämä ei tietenkään onnistu, mutta silti pitää jaksaa yrittää. Muistan kyllä, kun kämpästämme hajosi pyykinpesukone ja jouduin kaivelemaan puoliksi vettä täynnä olevasta koneesta pyykit nyrkkipyykkäystä varten. Pesin siis käsin koko vaatekaapin sisällön pyyhkeineen. Ei ehkä naurattanut silloin, mutta nyt jo vähän hihityttää.
• Käyttämään Berliinin julkista liikennettä. Tämä olikin iso haaste voitettavaksi, sillä en jaksa edes laskea kuinka monesti tyrin ja sekoilin eri asemilla. Vaikeuksien kautta voittoon, vai mitenkä se oli.

Kuvia viime viikoilta

Sain vihdoin ja viimein ostettua sen mutteripannun! Tämä loistokas ostos maksoi kaksitoista euroa, ei paha.

Mikäpä sitä voittaisi itsetehtyä lasagnea..

..paitsi ehkä KFC.

Bongattiin työkaverin kanssa tällainen taideteos.

Lämmintä pukkaa! Tälläkin hetkellä täällä on jokuset +13 astetta.

Yritin ottaa kuvaa hienosti valaistusta nostureista, sain tilalle auringonlaskun. En valita!

Karnevaalihumua.

Sen vesimelonigraffitin lähellä oli myös luonnon muokkaama taideteos.

Vistro -nimisessä vegaaniruokapaikassa oli kyllä herkkua silmillekin.

Kämppis Suomeen 2017 -kampanja on juuri käynnistynyt!

Ilonaama.

Vierailu Suomikeskuksella

Piipahdin eilen Berliinin Suomikeskuksella naistenillassa. Ohjelmana oli saunomista ja laulamista kitaran säestyksellä sekä evääksi sitten pientä naposteltavaa. Mua harmittaa kun en päässyt saunomaan heikotuksen vuoksi, mutta kohtapa minä jo suuntaan Suomea kohti jossa mua odottaakin sitten ihan oma löylykeidas.

En ollut käynyt keskuksella ennen tätä päivää. Monesti oli kyllä pitänyt lähteä mutta kiireiden vuoksi en sitten ehtinytkään, mikä on todella harmillista; keskus oli paikkana erittäin viihtyisä saunoineen kaikkineen. Ohjelmaa talossa on laidasta laitaan, joten sinne vaan etsiskelemään sitä itselle sopivaa tekemistä!

Tarjolla oli kaikenlaista pientä evästä, joita ihmiset toivat mukanaan.

Laulamamme kappaleet sopivat hyvin teemaan.

Takkatulen äärellä on mukava olla.

Yksityiskohtia asunnosta

Muutamia kuvia matkan varrelta

Koostepostaus kuulumisista

• Meille muutti eilen kaksi uutta kämppistä. Vastaanotimme heidät asuntoomme keskiyöllä. Emme oikein ehtineet jutella myöhäisestä ajankohdasta johtuneen väsymyksen vuoksi, mutta ehtiihän tässä vielä tutustua!
• Mulle tuli Kelalta tekstiviesti, jossa kerrottiin jonkun mulle tarkoitetun kirjeen tulleen tänne Saksaan ja palautuneen bumerangina takaisin Kelalle. Hassua tässä on se, että en ole saanut koko kirjettä tai saatika sitten tiennyt, että heillä on mun Berliinin osoitteeni. Tätä soppaa onkin nyt sitten selvitetty tänään vähän liiankin kanssa; pahoin pelkään, että kaikki paperilaskut ja muut kirjeet ovat menneet teille tietämättömille.
•  Täällä työharjoittelupaikalla menee paremmin kuin hyvin. Olen päässyt editoimaan videoita, josta olen enemmän kuin tyytyväinen! 
• Olen ollut nyt melkein tasan kaksi kuukautta Saksassa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähtö Suomeen koittaa ihan kohta. Paluuta varten olen valmistautunut tekemällä niin isoja kuin pieniäkin suunnitelmia: osallistuin nimittäin Start me up -kilpailuun. Kyseisestä kilpailusta voi voittaa aika siistejä palkintoja, joten suosittelen osallistumaan! Pidetään nyt peukut pystyssä, että voitto napsahtaisi kohdalle.

PS. Bucket listissäni yksi kohta oli tehdä soittolista täällä eniten kuuntelemistani biiseistä. No, tässä se nyt sitten on!

Visiitti salmiakkikaupassa

Piipahdin eilen harkkapäivän jälkeen Lakritzdealer -nimisessä kaupassa. Kuten arvata saattaa, oli kyseessä salmiakkituotteisiin erikoistunut liike. Putiikki oli suhteellisen pieni mutta sitäkin söpömpi mesta!

Ensimmäisenä liikkeeseen astuttua huomasin ehdottomasti jättimäisen irtokarkkihyllyn. Olen kaivannut hirvittävästi irttareita ja salmiakkia, joten tämä löytö sattui erittäin hyvään saumaan.

Suomi oli vahvasti edustettuna tässä liikkeessä. Löysin vähän kaikennäköistä herkkua mitä mieleni olisi tehnyt..

Tämä allanäkyvä litku se vasta herkkua onkin! Maistelin tätä kantiksessani, ja ai että muuten tykästyin. Meinasin mahdollisesti roudata tätä Suomeenkin.

Kaikki tikkarit ja lakupötköt olivat söpösti purkeissa. Ostinkin sitten loppujen lopuksi yhden valkosuklaa-salmiakkinekun.

Lopputulos: 300g irtonamusia ja yksi tikkari. Olen tyytyväinen!

My day 14.2.2017

06:45
Herätys soi, aika nousta ylös! Teki kieltämättä vähän vaikeaa nousta aamulla, mutta onneksi suihkussa käynti ynnä muut aamutoimet piristivät sen verran, että sain itseni ylös.

07:40
Lähdin tavallista aikaisemmin kohti S-Bahn -asemaa, sillä aikaa oli niin paljon etten jaksanut enää pyöriä kotosalla. Yleensä lähtö koittaa joskus vähän ennen kahdeksaa, mikä on kieltämättä pikkuisen liian myöhään; kahdeksalta pitäisi olla jo junassa ja asemalle kuitenkin kävelee jonkun aikaa.

08:00
Ajoitinkin lähtöni hyvin, sillä junissa oli taas jotain ongelmaa. Junanvaihto koitti Lichtenbergin asemalla, ja voin kertoa että S-Bahniin oli menossa aivan älyttömästi porukkaa - vissiin joku muukin oli joutunut junaongelmien uhriksi.

08:10
Vaihdoin kulkupeliä eli hyppäsin U-Bahniin ja siitä sitten vielä bussiin.

08:45
Bussista jäätyäni tajusin, että mullahan jäi taas kerran aamupalat kotiin, joten jouduin käymään kaupassa. Ostinkin siis Lidlistä kinkku-juustocroissantteja, jugurttia ja Chili sin Carnea einesversiona. Kaupasta työpaikalle tullessani huomasin vähän vähemmän iloisesti, että hissi ei toimi - eihän siinä tilanteessa sitten auttanut kuin loikkia kuudenteen kerrokseen asti.

09:20
Syötyäni aamupalan alkoi työnteko. Tämän aamupäivän työstin After Effectsissä erästä animaatiota, jota olen jo pitkään tehnyt. Mun silmäni eivät vielä ole harjaantuneet näkemään kaikenlaisia esteettisiä pikkuvikoja ja muita virheitä. joten tämän tekemisessä onkin kestänyt jo monen monta viikkoa - vaikka mie kuinka yritän, en vaan nää niitä ongelmakohtia.

11:30
Ajattelin pitää tässä välissä ruokatauon. Mässytin evääni ja selasin samalla uutisia. Käväisin taukoni aikana pari kertaa ulkona ja todettakoon, että kummasti se kunto vaan kasvaa rappusia juostessa! Viimeisellä kerralla ei tuntunut enää läheskään niin pahalta.

12:30
Takaisin sorvin ääreen, kjeh kjeh!

14:00
Lisää animointia uuden projektin parissa. Katselin tutoriaalia netistä ja tein animaation sen mukaan.

18:00
Pääsin töistä ja laitoin eräälle suomalaiselle tuttavalleni viestiä, josko hän haluaisi mennä syömään kanssani. Vastaus oli myöntävä, ja lähdimmekin seikkailemaan Warschauer Straßelle ruokapaikan toivossa.

18:45
Vihdoin ja viimein löysimme molemmille sopivan ravintolan. Päädyimme meksikolaiseen, joka paljastui yllättävän kalliiksi mutta hyväksi mestaksi.

20:00
Kotona jälleen. Tekstailen tunnin ja käyn sitten unten maille.

Sumuinen Berliini

Terve ja heipähei täältä sumuisesta Berliinistä! Sumua on niin paljon, etten näe ikkunastani ulos. Oli kieltämättä hämmentävää herätä aamulla, kun en erottanut edes vastapäistä isoa kerrostaloa.

Sumu ei kuitenkaan haitannut tämän päivän menoa ja melskettä. Lähdimme nimittäin työkaverini kanssa käymään shoppailu- ja nähtävyysreissulla. Kiersimme muutaman vaatekaupan ja löysin vihdoin ja viimein sekä huivin että nahkatakin - enhän olekaan etsinyt edellämainittua komboa kuin koko ajan mitä täällä olen viettänyt.

Vielä kun saisi niittejä ja pätsejä niin tästä tulisi täydellinen!

Piipahdimme myös Kaiser-Wilhelm-Gedächtnis-Kirchessä. Toverini selosti mulle tämän kirkon historiaa ja täytyypä tokaista että oli kyllä mielenkiintoista kuunneltavaa! Upeaa nähtävää oli paljon, eli suosittelen todellakin käymään jos täällä päin seikkailette.

Tämä oli kyllä pysäyttävä näky livenä. Kamera ei aivan päässyt samaan tunnelmaan.

Ja mitäpä olisikaan mun reissut ilman pakollisia postikorttiostoksia! Tällä kertaa ostin maisemakortteja sukulaisilleni. 

Sain muuten vihdoin ja viimein ostettua niitä postimerkkejäkin, eli nyt kaikki siellä Suomessa varautuvat vastaanottamaan meikäläiseltä postia!

Kielikursseja ja asuntojuttuja

Tänään olen tutustunut käytännön asioihin uudessa asunnossani. Mulla on siis kaksi kämppistä, jotka ovat auttaneet talon tavoille. Molemmat täällä asuvat ihmiset ovat todella mukavia, eli ei valittamista!

Asunnossa on muutama erikoisuus, jota en aivan ymmärrä. Esimerkiksi huoneiden lämmityssysteemi on hieman kummallinen, enkä oikein täysin tajunnut kun mulle selitettiin miten se toimii. Sen mä tiedän että pitää painaa erilaisia nappeja riippuen mitä huonetta haluaa lämmittää ja nuolinäppäimillä säätää lämpöä. Tosin sitä en tiedä, että mikä niistä namiskoista on mun huone. Luojan kiitos kämppis pelasti mut taas ja laittoi lämmöt päälle!

Mun huoneeni on suhteellisen iso ja lämpenee hitaasti; tämä oli siis tyhjänä ja aivan kylmillään kun tulin. Kuvaa en nyt taida ottaa mutta eipä siitä olisikaan erottanut huoneen kokoa. Sen verran voin sanoa että tää on mun Suomen asunnon yhdistetyn olohuone-keittiön alueen kokoinen.

Huomenna mun pitäisi osautua kielikurssia järjestävälle koululle aamuyhdeksältä. Onnekseni tiedän erään toisenkin suomalaisen jonka kanssa sitten nähdään yhdellä asemalla ja mennään siitä sitten yhdessä opiskelemaan saksaa. Mun täytyy kyllä varata matkustamiseen aikaa, sillä en todellakaan halua olla myöhässä tunnilta.

Huomenna käyn myös moikkaamassa Saksan yhteyshenkilöitäni heidän toimistollaan. Vähän jo etukäteen jännittää tavata heidät, vaikka ollaanhan me Skypetelty ja viestitelty aika ajoin.

Tämä ei nyt kyllä liity mitenkään mihinkään, mutta olen täyttänyt täällä ollessani jo pari ristikkoa. Tää on joku perinnejuttu; mä täyttelen aina kryptoja kun olen ulkomailla.

Berliinissä

Hellurei ja hellät tunteet vaan kaikille! Nytpä sitä sitten ollaankin jo Berliinissä. Mun lentoni sujui oikein hyvin, vaikka kärsinkin lievästä lentopelosta. Onneksi on olemassa ystävällisiä lentoemäntiä!

Jouduimme odottamaan kentällä suhteellisen kauan, koska edellinen lentokone oli jostain syystä myöhässä. Lentäjä sitten paikkasi tätä myöhästymistä Berliinin päässä suhteellisen rapsakalla laskeutumisella (eli toisin sanoen kone rytkähti maahan aika kuumottavalla tavalla). Elossa kuitenkin ollaan!

Lentoni siis piti lähteä viideltä, mutta lähtö venyi ainakin puoli kuuteen.

En ymmärrä miten tämä tapahtui, mutta onnistuin eksymään Tegelin kentälle. Saadessani matkalaukun lähdin etsimään uloskäyntiä, mutta kaikkialla oli lasiseinät, joista nyt tietenkään ei saa rynniä läpi. Näin siten jonkun satunnaisen huomioliiviheebon lasin läpi. Koputin tähän ikkunaan ja hän viittoi mulle ohjeet ulos. Ja kuinka ollakaan, uloskäynti oli parin metrin päässä minusta.

Kävin kyselemässä tältä mieheltä myös neuvoa bussiin pääsemiseen, mutta kielimuuri tuli vastaan - hän osasi vain vähän englantia. Mies siinä sitten viittoi reittiä, ja totta kai mä ymmärsin kaiken väärin ja lähdin päinvastaiseen suuntaan. Bongasin siinä kävellessäni Tourist Info -kyltin ja siellä sain uudet ohjeet. Taapelsin kentällä pitkän tovin, kunnes tämä sama huomioliivi-ihminen tulee vastaan. Jostain sattuneesta syystä meitä molempia nauratti ihan sikana, mutta koska kumpikaan ei kehdannut revetä, virnuilimme vaan oudosti.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai?

Monen mutkan jälkeen ostin julkisen liikenteen kuukausikortin ja pääsin kuin pääsinkin S-Bahniin. Siellä mua vastapäätä istui joku tyttö, jonka kanssa aloimme spontaanisti juttelemaan. Hän auttoikin mua lukemaan julkisen liikenteen karttaa, jäämään oikealle pysäkille ja etsimään hissin asemalla. Melkein kyllä tälle suomineidolle tuli kyynel silmään tuollaisesta ystävällisyydestä!

Tähän loppuun on aivan pakko vielä kertoa vielä yksi tarina. Aikaisemmin tänä aamuna kahvintuskani oli valtava, ja etsiessäni epätoivoisesti kahvinkeitintä kämppikseni rienti apuun. Hän sitten kaivoi esille keittimen ja mulla loksahti kyllä suu auki nähdessäni sen: rehellisesti sanottuna en ole koskaan nähnyt tuollaista keitintä. Onneksi mua opastettiin sen käyttöön ja huomenna kauppojen auetessa käynkin hakemassa sumppia.

Melekonen vempele juu. Onneksi tätä ei ole sentään vaikea käyttää!

Oli muuten hyvää kahvia.