Aamulla juoksin S-Bahnista U-Bahniin ja siitä sitten taas bussiin. Arastelin hieman tuota linja-autoa, sillä luulin että siellä ei Suomen tyyliin kuuluteta pysäkkejä. Unohdin kuitenkin sen, että olen Berliinissä: tietysti siellä oli selkeät taulut ja kuulutukset pysäkeistä.
Vaikka kovasti jostain syystä epäilin, pääsin perille suhteellisen kivuttomasti. Meinasin kyllä eksyä jonnekin työharjoittelupaikkani lähettyville, mutta kehittyneet kartanlukutaitoni pelastivat kaiken.
Täytynee muuten mainita, että mie osaan lukea paremmin ihan konkreettista karttaa kuin sovellushässäköitä. Asiaan voinee hieman vaikuttaa se, että mulla ei vieläkään ole sitä saksalaista puhelinliittymää ja nettiä luurissani.
Työpaikalla pääsin tekemään Illustrator -nimisellä ohjelmalla graafisen puolen alkeita. En siis ole koskaan koskenut kyseiseen ohjelmaan saatika sitten kuullut siitä, vaikka olihan mun entisessä opinahjossani graafikoille oma linjansa. Opinkin tutoriaalin avulla tekemään jonkin sortin otuksen tällä mystisellä ohjelmalla. Kaunis siitä örvelöstä ei tullut, mutta alku se on pieninkin alku.
Kuten olenkin hehkuttanut, mun työpaikkani on todella mukava. Tänään sainkin huomata sen ihan käytännössä; työtoverini ovat hauskoja ja rentoja, jotka auttoivat mua aktiivisesti tämän Illustratorin kanssa.
Huomenna pääsenkin sitten tekemään muilla Adoben softilla kaikenlaista. Eniten odotan After Effectsin ja Premieren käyttöä - niistä olen jopa joskus kuullutkin.
Ps. Pahoittelut postaukseni kuvien puutetta; olen ottanut aivan hävettävän vähän valokuvia täällä ollessani. Lupaan tormistautua tällä saralla!
Olipa taas ihana lukea bloggauksesi, ihan kuin olis juteltu oikeasti. Tsemppiä sinne kauas, ikävä on <3
VastaaPoista