Lähtöpohdintaa

Mulla on enää yksi päivä jäljellä Berliinissä olemista. Aika täällä on kulunut todella nopeasti; en olisi koskaan uskonut, että kolme kuukautta voi mennä hujauksessa ohitse. Nyt vähän ihmetyttääkin, miten ristiriitaiselta lähtö Suomeen voi tuntua!

Tällä hetkellä tuntuukin, että Suomeen paluu on kaikessa ihanuudessaan todella stressaavaa. Mä aloitan työpaikan etsimisen ja yritän saada sitä tekemistä keksittyä niille päiville, kun olen työtön. Nyt täytyy todellakin tehdä paljon juttuja ennen kaikkea itsensä eteen, ettei jää vain paikalleen - miellän itseni toimeliaaksi persoonaksi, joka tarvitsee päiviinsä sisältöä.

Tää koko kokemus on todistanut mulle sen, että mä olen sopeutuvainen ihminen. Olen elänyt Berliinissä aivan kuin Suomessakin: tästä kaupungista on tullut mulle jollain tapaa oma. En enää pitkiin aikoihin ole sanonut kimppakämppäänikään asunnoksi, vaan se on mulle koti. Tämä kuitenkaan ei tarkoita sitä, että en tuntisi oloani enää viihtyisäksi Suomessa; kaipaan kamalasti kaikkea mitä siellä on, ja kaverit ja perhe tietenkin ovat ykkössijalla. Ikävöin hirveästi myös äidinkieleni puhumista; välillä pistää tosissaan ärsyttämään, kun ei tule ymmärretyksi koska ei löydä oikeita sanoja vieraalla kielellä.

Puhuttiin tuossa vähän aikaa sitten kaverini kanssa ulkomaille muuttamisesta. Totesimme, että kun lähtee ulkomaille asumaan joksikin aikaa, tietää viihtyykö enemmän synnyinmaassaan vai ulkomailla. Minä totesin olevani vähän sekä että, kun taas kaverini viihtyisi mieluummin muualla. Näin väliinputoajana ei ole kiva olla, mutta mä koen asian tällä hetkellä niin että mulla on nyt kliseisesti sanottuna maailma avoinna. Enää se Suomi ei ole niin ehdoton paikka olla, vaan pystyn tarvittaessa asumaan muuallakin.

Yksityiskohtia asunnosta

Kielikursseja ja asuntojuttuja

Tänään olen tutustunut käytännön asioihin uudessa asunnossani. Mulla on siis kaksi kämppistä, jotka ovat auttaneet talon tavoille. Molemmat täällä asuvat ihmiset ovat todella mukavia, eli ei valittamista!

Asunnossa on muutama erikoisuus, jota en aivan ymmärrä. Esimerkiksi huoneiden lämmityssysteemi on hieman kummallinen, enkä oikein täysin tajunnut kun mulle selitettiin miten se toimii. Sen mä tiedän että pitää painaa erilaisia nappeja riippuen mitä huonetta haluaa lämmittää ja nuolinäppäimillä säätää lämpöä. Tosin sitä en tiedä, että mikä niistä namiskoista on mun huone. Luojan kiitos kämppis pelasti mut taas ja laittoi lämmöt päälle!

Mun huoneeni on suhteellisen iso ja lämpenee hitaasti; tämä oli siis tyhjänä ja aivan kylmillään kun tulin. Kuvaa en nyt taida ottaa mutta eipä siitä olisikaan erottanut huoneen kokoa. Sen verran voin sanoa että tää on mun Suomen asunnon yhdistetyn olohuone-keittiön alueen kokoinen.

Huomenna mun pitäisi osautua kielikurssia järjestävälle koululle aamuyhdeksältä. Onnekseni tiedän erään toisenkin suomalaisen jonka kanssa sitten nähdään yhdellä asemalla ja mennään siitä sitten yhdessä opiskelemaan saksaa. Mun täytyy kyllä varata matkustamiseen aikaa, sillä en todellakaan halua olla myöhässä tunnilta.

Huomenna käyn myös moikkaamassa Saksan yhteyshenkilöitäni heidän toimistollaan. Vähän jo etukäteen jännittää tavata heidät, vaikka ollaanhan me Skypetelty ja viestitelty aika ajoin.

Tämä ei nyt kyllä liity mitenkään mihinkään, mutta olen täyttänyt täällä ollessani jo pari ristikkoa. Tää on joku perinnejuttu; mä täyttelen aina kryptoja kun olen ulkomailla.