Kirppistelyä

Vierailin tänä päivänä Mauerparkissa eräässä kirppistyyppisessä tapahtumassa. En ole aivan varma voiko sitä tapahtumaa ihan kirppikseksikään kutsua, mutta sanonpahan nyt kuitenkin että oli aika siisti mesta!
Paikka oli täynnä erinäisiä kojuja, joissa oli myyjiä aivan laidasta laitaan. Itse tykkäsin katsella eniten erilaisten taiteilijoiden tekemiä tuotteita. Ostinkin sitten neljä postikorttia, joista kolme kirjoitin jo valmiiksi. Enää ei ole kuin etsiä se postitoimisto ja laittaa kortit menemään kohti Suomea!

Ostaa päräytin myös kangaskassin:

Vielä tänään pitäisi eväät vääntäistä valmiiksi, ettei tarvitse huomenna aamupöhnässä tehdä muuta kuin laittautua ja lähteä. Noin muuten aion viettää iltaa rennosti suomalaisen iskelmän parissa ja valmistautua henkisesti ensimmäiseen työharjoittelupäivääni.

Ei oppi ojaan kaada

Kielikurssi on nyt päätetty haikein mielin. Aika tuntui menevän ihan hujauksessa; enpä ihan heti muista milloin kaksi viikkoa olisi mennyt näin nopeasti. Olisin kyllä voinut jatkaa opiskelua pidempäänkin - kahdessa viikossa näkee vain pintaraapaisun saksan kielestä. Myöskin oman alan ammattisanastoa olisin kovasti hinkunut opiskella, mutta se nyt vähän jäi. Kyllähän sitä sitten viimeistään duunipaikalla oppii!

Kaikennäköistä tulikin siis opittua tämän kahden viikon aikana, ennen kaikkea itsestään; todellakin huomasin sen, että kyllä se sisukkuus palkitaan ja että sitä kieltä pitää myös käyttää arkisissa tilanteissa. Kaikki opittu unohtuu nopeasti, joten rohkea yritys kannattaa!

Tähän loppuun vielä kirjoitin listaa siitä, mitä olen kielikussilla oppinut.

• Esittelemään itseni ja kertomaan itsestäni. (Kuka olen, mistä olen kotoisin jne.)
• Kysymään toiselta ihmiseltä edellämainittuja asioita
• Muodostamaan (simppeleitä) lauseita
• Jonkin verran sanastoa
• Der, die ja das. Nämä olivat mulle vaikeita opetella ulkoa kun olin yläasteella, mutta nyt muistan suhteellisen hyvin mikä tulee minkäkin sanan eteen.
• Ääntämistä ja rohkeutta puhua vierasta kieltä
• Sietämään mokailua ja ymmärtämään, että ei kukaan ole seppä syntyessään.

Sananen koti-ikävästä

Koska blogini on ollut täynnä ilosanomia, halusin nyt kirjoittaa teille sanasen erilaisista negatiivisista ajatuksista, joita olen itse kohdannut ulkomaille muuttaessa.

Mulla on jo muutaman päivän täällä Saksassa ollessani ollut suhteellisen outo olo. Oonkin ihmetellyt tätä fiilistä, sillä en ole kokenut tämän tason negatiivisuutta itsessäni ennen. Ymmärsin tänään sen olon syntyperän; mulla taitaa olla jonkinlainen koti-ikävän ja omaan itseeni turhautumisen välimaasto.

Koti-ikävä iskee luonnollisesti melkein kaikille, jotka matkustelevat ensimmäisiä (tai useita) kertojaan jonnekin kauas omasta kodistaan. Mulle ei mitään tajutonta koti-ikävää ole koskaan iskenyt, enkä osaa nytkään sanoa mitä tarkalleen ottaen kaipaan eniten kotoani tai kotimaastani. Tavallaan siellä ja täällä on asiat suhteellisen samalla tavalla reilassa.

Tuntuu nyt vähän hullulta sanoa ja myöntää tämä ääneen, mutta mä arastelen kauheasti muutoksia. Saksaan lähtö oli mulle aivan jäätävän iso muutos, sillä en ole koskaan matkustanut yksin ulkomaille tai saatika sitten asunut tai työskennellyt muualla kuin Suomessa. Ehkä ei siis ole ihmekään, miksi minusta tuntuu tältä.

Lievittääkseni tätä kurjaa oloa aion tänään syödä hyvin, katsoa ohjelmia ja kuunnella musiikkia. Jatkossa aion myös olla mahdollisimman positiivinen ja odottaa tämän olon yli. Kyllä se helepottaa ku aikasa vuottelloo.

Pötyä pöytään tai pöytä pellolle!

Söin äsken kämppikseni perheen tekemää ruokaa! Menuun kuului perunamuusia, lihaa, mozzarellaa sekä tomaatteja. Epäonnekseni kävin juuri ennen tätä upeaa ateriaa KFC:ssä, sillä en tiennyt että minua odottaisikin kotona ruokaa. Tietääpähän ainakin syöneensä!
Kuvia tästä paikallisesta herkkuateriasta en iljennyt ottaa, mutta voitte vain sielunne silmin nähdä sen herkullisen, maukkautta tirisevän lihan..

En voi kyllä kieltää etteikö tämä KFC olisi ollut myöskin hyvää. Oli muuten eka kerta kun maistoin!

Kohtapa olisi meidän (minun ja kämppätoverini) aika lähteä katselemaan maisemia tuonne jonnekin. En yleensä olisi näin salaperäisen epämääräinen, mutta rehellisesti sanottuna mulla ei ole hajuakaan siitä minne me ollaan menossa. Jännittävää!

Häshtäääg makruloota

Tein eilen saksalaiselle kämppikselleni makaronilaatikkoa. Markkinoin tätä ruokaa hänelle minun perinne- ja lempiruokanani, joten paineet keittiössä olivat kovat ja odotukset erittäin korkealla puolin ja toisin. Kuumotus oli kuitenkin turhaa, sillä hän söi kaksi lautasellista ja kaupan päällisiksi kehui ruoan olevan hyvää. Jipii!

Siellä se valmistui..

..ja tältä se sitten näytti.

Tämän päivän plääninä on soitella pari Skype-puhelua Suomeen ja opiskella saksaa - ostin nimittäin toissapäivänä kirjat. Aion kyllä ottaa tämän päivän rennosti, sillä olen juossut niin paljon edestakaisin tällä viikolla että alkaa jo hermoja koetella.

Hymy herkässä.